Jatketaan ompeluksilla kun kerran niillä aloitettiin. Viikonloppuna kangasinventaarion (kaksi iso pahvilaatikollista, kaikkea kivaa ja pari kamalaa (mitä mää niillä oikeen teen??)) lisäksi Blogisti kaavoitti, leikkasi, pähkäili, leikkasi taas, ompeli ja täytti. Ja harmitteli kun ei tykkää käsinompelusta, varsinkaan kun se just sopiva sormustin on hukassa.
Nyt pysyy tyttöjen huoneiden ovet auki, vähän raollaankin. Kristiina-pöllö ja Raita-kananen ovistopparit:
Pari viime päivää taivas on pysytellyt enemmän tai vähemmän pilvessä ja lämpötila päivälläkin on jäänyt 20 paikkeille ja aamuisin ja iltaisin on ollut mukavat 14-16C. Loistava sää. Hyvät kelit ovat ajaneet ihmiset ulos. Meidän olohuoneen ikkunan alla olevalla nurmikkopläntillä on synttäreitä ja muita kekkereitä joka viikonloppu. Viime lauantaina paikalle roudattiin kokonainen pitopöytä pehmustettuine tuolineen. On se hyvä että on kyylättävää! Tulee säästettyä sähköäkin kun ei voi pitää sisällä valoja ettei juhlijat näe kun läskiverhot vain vilkkuu ikkunassa.
Onko noiden ovistoppareiden kaavoja jossain? Mitä niissä on sisällä painona?
Kaavat tein ite. Yläpäässä on vanua ja alapäässä erillisessä pussissa pakistanin poikien riisiä, josta tapoin elukoiden munat pakastimessa. Hiekka olisi ilmeisesti parempaa (ei murene, ei tuu elukoita) mutta tuo täkäläinen on niin hienoa että ajattelin että tulee paristakin kankaasta läpi ja sekin olis pitäny varmaan pakastaa tms. putsata. Kaavojen jälkeen tein koekappaleet vanhasta tyynyliinasta, koekappaleista tuli sitten riisipussit. Kana on tosi simppeli, tehty suorakaitaleesta 19×40 (sattu tulemaan sen kokonen), nokkakolmioita pähkäilin moneen kertaan enkä vieläkään saanu niin kun ajattelin mutta tuli jonkunlaiset kuitenkin. (ajattelin että tulis sellaset että ulkoreunassa ei saumaa).