Samaa samaa mutta erilaista

Blogisti pesueineen nauttii synttärilahjasta. Neljä päivää on kierrelty vanhoja, viiden vuoden takaisia,  kotikulmia. Pari päivää vielä tällä puolen jokea, sitten siirrytään tarkastamaan Pankakoski. Paljon on viidessä vuodessa paikka muuttunut mutta paljon on samaakin. Ranskalaisravintolan isännän vaimolla on yhtä lyhyt hamonen kuin ennenkin, Dvd-kaupassa on sama kiukkuinen koira ja avulias emäntä ja maalla menon ei huomaa muuttuneen lainkaan. Ehkä jollain on auto tai pari enemmän kuin ennen.

Mutta tämä piäkaupunni, täällä on nykyään ruuhka! R-u-u-h-k-a! Ihan oikea sellanen. Ja uusia pytinkejä on pystytetty ja näytetään pystyttävän kuin sieniä sateella. Siellä missä viisi vuotta sitten viheriöi riisipelto on nyt monikerroksisia rakennuksia ja yleensä useampi vieri vieressä. Uusia teitä niin että maalainen eksyy.

Meidän vanha kotiapulainenkin on kuulemma ollut mukana kiinteistöhypessä ja tehnyt tilin tonttikaupalla. Oli myynyt keskustasta pienen talonsa ja tonttinsa sadalla tuhannella dollarilla. Varmaan vähän sama kuin meikäläinen voittaisi loton pääpotin.

Eläintarha ei ole rikastunu, paikka oli kovasti ränsistynyt ja eläinmäärä huomattavasti vähentynyt. Krokotiilit näyttivät voivan yhtä hyvin kuin ennenkin ja gibboni nautti elämästään omalla saarellaan. Norsukin löytyi ja Fairis pääsi ratsastamaan. Yksi loman toiveista täytetty.

 

Synttärihumussa

Kakkua on syöty aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi. Yhdet juhlat on onnistuneesti ohi. Suomi-postikin löysi perille. Vastaanottaja sai 19 ja 24. tammikuuta lähetetyt kirjeet 7. helmikuuta. Ihan ei voi pikapostista puhua.

Kotiseutumatkailuakin on harrastettu. Uusia kaupunginosia otettu hallintaan, vieraita kierrätetty ja mitali- ja pyttykauppa löydetty.  Aika haipakkaa. Onneksi me sankarit voimme kohta aloittaa lahjasta nauttimisen, tiedossa pari viikkoa vanhoilla Kaakkois-Aasian kotikulmilla . Jeee!

Tähän limoon nousi joukko noin kymmenvuotiaita tyttöjä. Blogisti ei saanut synttärikuljetusta.

Santiksen viime vuosi

Blogin kotimökkerön* ylläpitäjä muisti Blogistia vuoden vaihtuessa tilastopläjäyksellä. Nyt sitten tiedän että:

• Olisi tarvittu 6 New Yorkin metroa kuskaamaan vuoden 2011 aikana blogiin tehtyjen vierailujen määrä ihmisiä. (Jos he nyt kaikki olisivat olleet samaan aikaan Nykissä ja sen metrossa. ) Blogia luettiin noin 6900 kertaa.
• Ja mistä ne lukijat tulivat? Suomesta, Arabiemiraateista ja Brasiliasta. Brasiliasta?
• Vuonna 2011 Blogisti oli varsin laiska. Uusia juttuja tuli vain 33 kpl. Uusia kuvia kaikkien pällisteltäväksi tuli 19 megabitin edestä. 39 kuvaa. Keskimäärin noin kolme kuvaa kuukaudessa.
• Kiireisin päivä blogivierailujen suhteen oli elokuun 7. Jostain kumman syystä 88 ihmistä kävi silloin katsomassa välilehden “Askarteluja” tarinoita. Blogisti miettiikin että olikohan silloin mahdollisesti joku linkannut Santiksen blogin jossain keskustelussa. Ooooo, mikä kuuluisuus! Ehkä.
• Blogistin jorinat keräsivät lukijoita myös sukulaisten ja muiden lukemaanpakotettujen ulkopuolisesta väestöstä. Blogiin löydettiin mm. hakusanoilla: villasukat, sormivirkkaus, ystävänpäiväkortti, santapaperia ja joulukalenteri. Tästä voisi päätellä että jos haluaa julkisuutta, kannattaisi panostaa käsitöistä kertomiseen.
• Käsityöpostauksia myös luettiin eniten. Viime vuoden lukijoiden houkuttelukuningatar oli maaliskuun 2010 postaus “Eläköön sormivirkkaus!”. Raportti toteaa että kirjoituksillani on voimaa ja kehoittaa harkitsemaan josko suositusta aiheesta kannattaisi kirjoittaa uudestaan. Laitetaan harkintaan. Jollainhan niitä lukijoita on tänne houkuteltava.
• Lopuksi statistiikan tekijät kehoittavat lähettämään kiitosviestin keskusteluihin eniten osallistuneille. Koska Blogisti on varsin kiireinen kotirouva, jätän viestien lähettämisen ja kiitän tässä Ktsua, Kisua, Ska´ta ja Kekeä. Kiitos! Kommentteja on aina ilo lukea!

Toivotaan että alkanut blogivuosi on vilkkaampi ja viihdyttävämpi.

 

* Käytän tätä mukamas hauskaa termiä, koska en nyt juuri tähän hätään keksi että onko suomeksi kyse blogialustasta, sen ylläpitäjästä, blogipalvelun tarjoajasta vai jostain muusta termistä.

Ovi auki, huusi hauki, tulen kyylään teille!

Jatketaan ompeluksilla kun kerran niillä aloitettiin. Viikonloppuna kangasinventaarion (kaksi iso pahvilaatikollista, kaikkea kivaa ja pari kamalaa (mitä mää niillä oikeen teen??)) lisäksi Blogisti kaavoitti, leikkasi, pähkäili, leikkasi taas, ompeli ja täytti. Ja harmitteli kun ei tykkää käsinompelusta, varsinkaan kun se just sopiva sormustin on hukassa.

Nyt pysyy tyttöjen huoneiden ovet auki, vähän raollaankin. Kristiina-pöllö ja Raita-kananen ovistopparit:

Pari viime päivää taivas on pysytellyt enemmän tai vähemmän pilvessä ja lämpötila päivälläkin on jäänyt 20 paikkeille ja aamuisin ja iltaisin on ollut mukavat 14-16C. Loistava sää. Hyvät kelit ovat ajaneet ihmiset ulos. Meidän olohuoneen ikkunan alla olevalla nurmikkopläntillä on synttäreitä ja muita kekkereitä joka viikonloppu. Viime lauantaina paikalle roudattiin kokonainen pitopöytä pehmustettuine tuolineen. On se hyvä että on kyylättävää! Tulee säästettyä sähköäkin kun ei voi pitää sisällä valoja ettei juhlijat näe kun läskiverhot vain vilkkuu ikkunassa.

Mamin rooliasupajalla töitä riittää

Blogistista alkaa kehkeytyä varsin kätevä naamiaispukutehtailija.

Joulukuussa Fairiksen ohjelmassa oli “a day living as an Egyptian”. Niilin prinsessa ei uskonut että nukkumaan mennessä nähty kasa (kankaita, nauhoja, joulukoristenauha ja vanha silityslaudanpäällinen) olisi yön aikana muuntunut prinsessan asuksi. “Äiti, tää on parempi kuin luulin.” Ei ilmeisesti sitten ihan huono lopputulos.

Samassa kuussa laulettiin suomalaisia joululauluja ja lavalle tarvittiin metsän väkeä.

Pikkusiskon syyslukukauden teema oli sadut. Pukeudu satuhahmoksi -päivänä tyttö halusi olla pieni Punahilkka.  Essu syntyi Fairiksen vanhasta koulupaidasta.

Eilen illalla Blogisti muisti erään sähköpostiviestin. Beibin koulussa on tulossa liikenneturvallisuuden teemapäivä ja” You may dress up your child as : 1. Zebra Crossing  2. Traffic Warden 3. Traffic Light”. Päivähän oli sitten heti tänään. Onneksi löytyi edes yksi vanha musta paita liikennevalopuvun pohjaksi.

P.S. Maratoonarilla on tapa aina välillä tarkistaa ylinopeussakon suuruus. Tiedämme nyt että tällä hetkellä se on 600 dirtsua, kun ylinopeutta on 21-30 km/h. Mainita täytyy myös että Maratoonari, joka ajaa maksimissaan 5000 meidän vuotuisesta 20000 kilometristä kerää poikkeuksetta kaikki nämä tarkastuslaskut.